Alkuun on sanottava, että hirveän montaa kertaa en ole blogiini kirjoitellut. Silti ollaan jo siinä pisteessä, etten enää muista mitä asioita olen täällä puheeksi ottanut. Enkä tietenkään laiskana siivoojana jaksa asiaa sen kummemmin tarkistellakaan, joten toistoa saattaa tulla. Toivottavasti kuitenkin jokin pieni näkökulmavivahde muuttuu, silloin ollaan ainakin edetty. :)
Nyt tuli kuitenkin mieleeni mainita sananen tai pari huumorin tärkeydestä.
Olin nimittäin tuossa kevään mittaan taas väsymässä. En yhtä pahasti kuin viimeksi, mutta kuitenkin. Ryhdyin siis etsimään tietoa siitä, mikä auttaa jaksamaan. Työnantajankin rummuttama fyysisen kunnon ja hyvän asenteen ylläpito, juu totta kai. Etsin kuitenkin tietoa myös muualta ja kävin jopa asian tiimoilta yhden kurssin. En ehkä puhu siitä nyt kovin tarkasti, mutta liittyi vähän meditointiin ja sen tyyppiseen, jonkinlaiseen mielenrauhaan ja valaistumiseen. Hiukan joogaa ja rentoutumista, yrttiteetä ja sen sellaista. Kurssin antiin palaan vielä varmasti tavalla tai toisella. Mutta se, mikä erityisesti jäi korvan taakse, oli huumorin merkitys.
Kurssin vetäjä siis kertoi, että joissakin ryhmissä ja työpaikoilla on huumori jopa kielletty! On paikkoja, joissa työntekijät eivät mielellään saa olla kovin läheisissä väleissä, eikä työnantaja halua kuulla kovin iloista puheensorinaa, saati naurua! Siinä vaiheessa ainakin itse olin täysin kysymysmerkkinä, kunnes vetäjä selvensi, että epävarma johtaja kokee sellaisen uhkaavaksi. Hän haluaa olla vahva auktoriteetti, ja työntekijöiden keskinäinen viihtyminen ja naureskelu koetaan joko tietoisesti tai tiedostamatta loukkaavana. Siinä vaiheessa ymmärsin, että tuossa voi olla perää. Se vain usein selitetään jotenkin lapsellisena tai asiattomana käytösenä, joka muka vaikuttaa asiakkaisiin negatiivisesti tjsp. Ei tietenkään uhkaavana, koska sehän olisi oman heikkouden myöntämistä.
Itse en ole siivoustyössä ainakaan muistaakseni ja suoranaisesti tällaista kokenut, mutta aikanaan nuoruuden kesätöissä kylläkin. Mutta se miksi päätin tämän ottaa esiin, on se, että minun olisi erittäin helppo kuvitella tällaista liittyvän myös siivoustyöhön. Ihan siitä syystä, että tavalla tai toisella epävarmoja johtajia tällä alalla riittää. Ja tuo huumorin kieltäminen on kuitenkin asia, joka on tuon käymäni kurssin vetäjän mukaan omiaan lisäämään työhön (tai harrastusryhmään tms.) liittyvää pahoinvointia.
Toivoisin, ettei kukaan koskaan kieltäisi keneltäkään iloa ja naurua. Minusta se olisi käsittämättömän lisäksi myös julmaa.
Onneksi asiasta näköjään puhutaan muuallakin: Tutkija kehottaa nauramaan työpaikalla: "Huumori on yhteisöllistä liimaa"
