Alanvaihto mielessä

Tiedättekös mitä. Olen viime aikoina usein löytänyt itseni ajattelemasta alan vaihtoa. Se vain, etten yhtään tiedä mikä se uusi ala sitten olisi. Olen huomannut ajattelevani, että onko tämä sittenkään sitä mitä haluan. Ei tämä työ tästä paremmaksi muutu. Palkka ei tule missään tapauksessa nousemaan niin, että voisin jättää laskujen miettimisen ja hintojen vertailun sikseen. Että voisin edes joskus reissata ja elää minun mittapuullani sellaisen normaalin työssäkäyvän ihmisen vaatimatonta, mutta turvattua elämää. Vaikka vuosia on takana paljon, niin eläkeikään on vielä aikaa. Ja mitä sitten, eipä sillä näillä näkymin tulevalla eläkkeelläkään paljon juhlita. Olin hirveän pitkään sillä mielellä, ettei nyt enää kannata mihinkään muuhunkaan lähteä. Mutta jotenkin vaaka on kääntynyt niin, että pelottavammalta tuntuu jatkaa näin. Hieman jopa ahdistaa ajatus siitä, että mikään ei muutu ainakaan parempaan. Olisiko oikeasti niin, että ala alkaa olla lyhytaikaisten heiniä. Ja onko tämä ainut ala jolla on näin. Ruuvi tuntuu kiristyvän joka paikassa, mutta tuntuisiko se sittenkin jossain muualla edes vähän vähemmän kuristavalta.

Olen katsonut koulutuksia ja punninnut vaihtoehtoja. Miettinyt, olisiko siivousalalla jotakin muuta työtä, jolle voisi minulla olla jotakin annettavaa. En ole keksinyt vielä mitä tekisin, enkä tiedä tulenko tekemään mitään, koska sellainen lopullinen muutos pelottaa. Ei se suuri laiva niin nopeasti käänny ja mitä sitten, jos suunta onkin väärä. Silti tuntuu, ettei tämäkään väylä kanna enää pitkälle. En todella nyt tiedä mitä teen. Sattuuko lukijoissa olemaan joku alanvaihtaja, joka voisi vähän rohkaista?

Noin muuten, kesäloma loppui viikko sitten ja nyt tuntuu, ettei se taas oikein palauttanut. Ei tuntunut oikein hyvältä palata mopin varteen, vaikka perussiivoukset onkin hoidettu ja ilma on parempi kuin koko kesänä. En ole varsinaisesti uupunut tällä kertaa, enemmänkin levoton. Mistä sen tietää, mitä elämältään haluaa?