maanantai 2. marraskuuta 2015

Siivooja-armeija

Heissulivei! Tällä kertaa aiheita on suorastaan tulvinut mieleen, mutta suuri osa vaatii pientä taustatyötä, jota en ole jaksanut tehdä. Ajatuksena oli siis yrittää katsoa asioita vähän erilaisista näkökulmista, josko sillä keinolla ymmärtäisin joitakin siivoojan vinkkelistä ihan järjettömiltä tuntuvia tapoja ja systeemejä paremmin. Ehkä jaksan jossain vaiheessa, tai sitten en. Nyt iski kuitenkin silmille yksi aihe, työasut.

Meille tuli siis uudet työasut. Syksyyn saakka kaikki ovat käyttäneet vähän mitä milloinkin, joillakin on ollut omia vaatteita ja toisilla uudempaa tai vanhempaa työasua. Asut ollaan siis kyllä saatu aina tasaisin väliajoin, mutta niiden käyttämistä ei ole mitenkään vahdittu. Mutta nyt! Nyt tuli oikein ukaasit, että työasua on käytettävä. On siis oltava työasu, koko työasu, eikä mitään muuta kuin työasu! No sukat ja alusvaatteet saa varmaankin olla, mutta ei mitään näkyviä asusteita. Ymmärrän tämän sikäli, että onhan se hyvä, että erotumme juuri tämän firman työntekijöiksi.

Väkisinkin tuli vähän jatkettua ajatusleikkiä. Laitetaanko seuraavaksi tukka samalla tavalla ja värillä? Tai tukka piiloon ja huivi päähän. Ja mihin oikeastaan meidän nimiämme tarvitaan, hyvin voitaisiin olla numeroita! Alue kuutosen kohde kakkosen siivooja ykkönen, tuttavallisemmin 621. Numero sitten vaihtuu kohteen mukaan, eikä enää tarvitse muistaa kenenkään nimeä. Samalla voidaan lopettaa jauhaminen siitä, että jokaisella on oma yksilöllinen tapansa tehdä ja sitä on noudatettava mikä itselle parhaalta tuntuu. Ei, kun tästedes tehdään kaikki täsmälleen samassa järjestyksessä ja tismalleen samalla tekniikalla. Niin, että siivoojien vaihtelu käy lennosta, eikä asiakas huomaa mitään. Tulee vähän yksi valtio mieleen, sellainen P-K. ;)

Huh, miten kamala ajatus. Mutta tuskin yksi työasu sentään tuohon johtaa. Toivon ainakin, että yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta arvostetaan jatkossakin, vaikka nyt yhtenäiseen työasuun "pakotettiinkin". Sitä vain vähän pelästyy kaikkia muutoksia, jopa tällaista, millä nyt sinänsä ei ole vielä mitään merkitystä. Minulle kun on ihan sama, mitä töissä päälläni pidän.

Muistetaanhan kuitenkin arvostaa kollegojen erilaisuutta. Ei niuhoteta, jos joku käyttää erilaista välinettä tai työtapaa, jos se nyt ei suorastaan vahingollinen ole. Ja koitetaan tsempata toisiamme taas tämän iiiihanan kurakauden keskellä! Puuh.

7 kommenttia:

  1. Mihin olet kadonnut?

    VastaaPoista
  2. Hei vain hei! Kiitos kommenteistasi, ihana kun joku käy täälläkin. Kyllä täällä tallessa ollaan, mutta olen aloittanut opiskelun ja siksi ajatukset ovat siirtyneet hiukan sivuun tästä siivoustyöstä. Töitäkin teen kyllä edelleen, joskin vähemmän kuin ennen. Pitäisi tosiaan ryhdistäytyä ja kirjoittaa kuulumisia tännekin! :)

    VastaaPoista
  3. Harmi että löysin blogisi vasta nyt. Niin hyvää ja tuttua asiaa siivoojan työstä. Hyvä jos oot jatkanu opiskeluja eteenpäin ku vaikuttaa et oot nuori nainen. Kivaa loppuelämää ilman siivousta!☺☺☺

    VastaaPoista
  4. Hienoa, jos blogista on apua tai siis edes tulee tuttuuden tunne. Kiva kuulla myös, että vaikutan nuorelta naiselta. Totuus on kuitenkin hieman toinen, viisikymppisethän tässä uhkaavasti lähestyvät. Olisin varmasti ollut loputkin työvuoteni ihan onnellinen siivooja, ellei ala olisi lähtenyt niin jyrkkään laskuun. Enää se ei vain suoraan sanoen ole sen arvoista ja oman hyvinvoinnin kannalta oli tehtävä päätöksiä. Kunpa tilanne vielä joskus muuttuisi, sillä pidin oikeasti työstäni aika monta vuotta.

    VastaaPoista
  5. No toivottavasti et loukkaantunut mutta tekstisi vaikuttivat raikkailta ja nuorekkailta.

    VastaaPoista
  6. Olen kertonut näistä asioista miehelleni äidilleni ja tyttärelleni. Tuntuu että olet ainut joka ymmärtää nämä siivousasiat.
    .

    VastaaPoista