Eli virallisesti kai tällä hetkellä siivousvaunut, kunnes taas joku jossain keksii, että nimitys onkin taas aika vaihtaa uuteen ainoaan ja oikeaan. Näin kollegojen kesken kuitenkin kärryt, kärrit, hyökkäysvaunut, maantiekiitäjät... rakkailla lapsosilla on monta hellittelynimeä. Minulle ne ovat vankkurit.
Sain siis muutama viikko sitten peräti kahdet uudet vaunut. Suurimpaan kohteeseen tällaiset ja pieneen nämä. Pienet ovat alusta alkaen olleet tosi kivat ja käteen sopivat. Isommat taas tuntuivat alkuun aaaivan valtavilta! Mietin, että apua, miten tällaisen valtamerilaivan kanssa kulkeminen oikein voi sujua. Aluksi kynnysten ylittäminen tuotti hieman ongelmia ja vankkurit vaappuivat välillä uhkaavasti. Aika pian kuitenkin opin tekniikan ja sain säädöt muutenkin kohdilleen, nyt en näitäkään pois vaihtaisi. On mielettömän ihanaa, kun kaikki tarvittava mahtuu kunnolla kyytiin. Ja myös varret saa kiinnitettyä kunnolla niin, etteivät tartu jokaiseen nurkkaan ja huonekaluun. Tottumista siis vaati osaltaan sekin, että vaikka vaunu on suuri, tavaroiden mukana pysymistä ei joka mutkassa tarvitse tarkkailla valmiina ottamaan koppia.
Rikkalapiolle en tosin ole vielä ikinä keksinyt kovin kätevää paikkaa, onkohan joku muu? Pidän kuitenkin edelleen eniten perinteisestä rikkalapio-harja -setistä. Siitäkin huolimatta, että tällainen pussisysteemi olisi vaunun kyydissä kätevämpi, ilman jatkuvan kippailun tarvetta myös ergonomisempi ja kestopussin kanssa vielä ekologinenkin. Pitäisi varmaan panostaa tuon käytön opetteluun. Eiköhän sekin käytössä pikkuhiljaa "käteen kasvaisi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti