En muista kuulleeni kenestäkään, joka olisi jo pienenä sanonut haluavansa isona siivoojaksi. Tai joka olisi teini-iässä sanonut opolle, että se on se ala joka kiinnostaa eniten ja siihen pyritään. Eli kuten niin moni muukin, päädyin itsekin siivoojaksi vahingossa, väliaikaisesti. Koska työpaikan puutteessa työttömyys ei oikein ollut luonteva vaihtoehto, vaikka koulutus muulle alalle olikin. Lähdin siis siivoamaan siinä muuta odotellessa. Ja tosiaan, nyt on takana yhteensä vuosia ja taas vuosia. Välillä on tehty muutakin, mutta aina on siivouksen pariin palattu. Se on sellainen tuttu ja turvallinen vaihtoehto.
Jossain vaiheessa oli jo tilanne, etteivät siivoamaankaan kaikki hakijat pääseet. Nyt tilanne on taas siinä mielessä parempi, että vaihtuvuus on valtava. Osittain se johtuu vanhempien siivoojien eläköitymisestä, osittain siitä, että kukaan ei enää halua siivota vakituisesti. Alalle tullaan sivutoimisesti tai oikeasti nimenomaan väliaikaisesti, kun ei vielä ole muutakaan keksitty. Ja täytyy sanoa, että enää ei ole oikein mitään, mikä hommassa pitäisi kiinni. Se ei enää houkuta jämähtämään.
Nykyään siivoojat ovatkin pitkälti joko iäkkäitä, nuoria opiskelijoita tai opiskelupaikkaansa vielä hakevia tai maahanmuuttajia. Tai muilta aloilta työttömäksi jääneitä, jotka myöskään eivät tätä varsinaisesti halunneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti