Kun aloitin siivoustyön, olimme kaikki siivoojia. Pian joku jossain päätti, että siistijä sen olla pitää. Ei kauaa mennyt, kun sana tuntui olevan kaikkien huulilla. Varsinkin vähän koulutetummat asiakkaat muistivat tätä nimikettä korostaa. Itse inhosin sitä alusta lähtien. Siistijä kuulosti minusta joltain pikkusievältä näpertelijältä, joka vähän puhaltelee pölyä hyllyn reunasta ja kohentelee kukkapuskaa. Siivooja tekee kunnolla siistiä ja puhdasta. Ja tuntee arvonsa ilman nimikkeillä kikkailuakin. Sittemmin nimityksiä on tullut lisää, joku firma keksi taannoin houkutella riveihinsä uusia "palveluvastaavia". Myös kohdevastaavat ja tilahuoltajat ovat tuttuja. Puhumattakaan kaikista koulutuksen kautta saaduista titteleistä: laitoshuoltaja, toimitilahuoltaja, siivoustyönohjaaja, siivousteknikko, restonomi. Omassa palkkakuitissani onneksi lukee edelleen siivooja. Kun ilmoitan olevani siivooja, kaikki tietävät heti mitä teen. Mutta kuulostaisiko "palveluvastaava" hienommalta facebookissa? Ei, vaan hölmömmältä, kun uteliaimmat joka tapauksessa selvittäisivät mikä se sellainen on ja tajuaisivat ettei siivooja ole siihen näytille kelvannut. Ja samalla silti yritetään vakuutella, miten työ on täysin ok ja itseasiassa todella tärkeää ja suoranainen ylpeyden aihe.
Mistä tulikin mieleen se hetki, kun vapaa-aikana ilmoitan jollekin olevani siivooja. Vastaus on lähes poikkeuksetta: "No sehän onkin todella tärkeä ammatti! Sitä pitäisi ehdottomasti arvostaa enemmän ja minä ainakin arvostan sitä todella paljon ja nostan hattua kaikille, jotka sitä raskasta hommaa jaksavat!" Okei, kiva. Sanotko saman tapaamillesi kokeille, it-alan ammattilaisille, sairaanhoitajille (no ehkä joskus ainakin lähihoitajille) tai pankkivirkailijoille? Ehkä ennemminkin kysäiset vaikka minkälaista työ on ja miten siihen on päädytty, etkä ensimmäisenä vaahtoa, miten SINÄ ainakin arvostat tuollaista paskaduuniakin. Niinpä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti