Asiakkaalla vai ilman?

Tänään venyi aikataulu pahemman kerran. Jo aamusta oli sellaista ylimääräistä hommaa, että olin toimistoissa myöhemmin kuin yleensä pyrin olemaan. Tämä tarkoitti sitä, että miltei jokaisessa huoneessa oli jo työntekijä paikalla. Ja minä tekisin työni mieluummin niin, etteivät olisi. Kyllähän minä ihmisten kanssa toimeen tulen ja välillä on kiva rupatellakin jotakin siinä siivotessa. Joskus saattaa jopa harmittaa, että pitää jo siirtyä seuraavaa koppia puunaamaan, kun olisi vielä juttu kesken. Ja onhan se osaltaan sellaista peeärrää, että näyttää konkreettisesti, mitä se siivooja oikein tekee.

Aina ei silti varsinkaan uudessa paikassa tiedä, voiko huoneeseen edes mennä vai ei. Yleensä tapana on ollut koputtaa, avata ovi omalla avaimella ja kysyä sopiiko tulla. Mutta on se vähän sellaista säätämistä, kun johonkin tulee paukanneeksi kesken palaverin, toinen on puhelimessa ja kolmas tulee yllätetyksi pasianssin parista. Onpa sitä vuosien varrella tullut useampi kuin yksi henkilö vahingossa nokosiltakin herätettyä, ja se vasta on noloa... ihan kummallekin osapuolelle. Tietysti voisi koputtaa ja odottaa että tullaan avaamaan tai huudellaan sisään, mutta en ole keksinyt kauanko sellainen aikaraja sitten olisi, että menisin omilla avaimilla. Koska menenhän sinne siitä huolimatta, vaikka toimistossa ei olisi ketään paikalla. Nykyisessä työpaikassa on onneksi jo tottunut ihmiset tuntemaan ja tietää vähän kuka on missäkin ja milloin ja millä taktiikalla huoneeseen kannattaa mennä. Ja mitkä ovat ne huoneet, jotka ainakin pyrkii aina siivoamaan silloin, kun ne ovat tyhjillään.

Nuo viimeisimmät ovat niitä, joissa murahdellaan ja osoitetaan kaikin tavoin, että siivous häiritsee. Siis kaikin muin, paitsi kertomalla ettei nyt oikein sovi tulla. Niihin voi kuulua myös erityisen puheliaat tyypit, joiden kanssa tietää jäävänsä suustansa kiinni ja työ viivästyy. Lisäksi niihin kuuluu ne, jotka eivät edes esitä, etteivät seuraisi siivoojan työtä. Jotka avoimesti katsovat ja kommentoivat ja innokkaimmat antavat lisähommiakin. "Hei kuule, kun sattui sopivasti, putsataankin samalla tämä mun kaapisto!" "Katsos kun tuossa tapetissa on tommonen aataminaikanen tahra, et sä saisi sitä jollain pois?" "Hei siirretäänkin nää kaikki, niin pystyy moppaamaan myös tuolta takaa!" Hirveän töykeästi ei voi kieltäytyä, mutta välttelyä tulee todennäköisesti jatkossa tapahtumaan.

Sitten on ne, jotka jatkavat omaa työtään keskittyneen näköisenä ja antavat siivoojalle täyden työrauhan. Mutta kun sekin on ongelma, kun silloin ei voi a) "fuskata" b) "juosta". Jos toinen on näkemässä, niin tulee pyyhittyä hyllyjä ja pöytiä kokonaan, vaikka ne olisivat vielä aivan puhtaat. Silloin ei välttämättä kehtaa noukkia roskiksesta ainutta siellä olevaa roskaa käteensä, vaan tyhjentää sen ikäänkuin niitä olisi enemmänkin. Ja tuo ehkä vielä oleellisempi juttu, ei voi kamalasti kiirehtiä, koska se antaa hutiloivan kuvan, vaikka tekisikin aivan tehokasta ja tarkkaa työtä. Ja kun jokaisessa toimistossa on joku paikalla, venyy aikataulu kohtuuttomiin mittoihin, kuten tänään. Toivottavasti huomenna sujuu taas paremmin.

Ai niin, moni osaa olla todella kohtelias ja siirtää tuolinsa pois tieltä, jotta siivooja pääsee moppaamaan työpöydän alta. Kivaa huomioimista, paitsi silloin kun on kiire ja tietää pyyhkineensä sieltä alta kaiken juuri eilen. Ja tänään oli aikonut panostaa muuhun. ;)