keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Yrjö tuli taloon

Kohteessa on nyt ollut melko hurja vatsatautiepidemia. Itse en koskaan ole niistä huolissani, sillä enpä muista ihan heti, koska olisin itse sellaisessa ollut. Liekö tällä työllä jotain osuutta asiaan vastustuskyvyn kehittymisessä, mene ja tiedä. Ylimääräistä työtä se kuitenkin teettää, kun kaikki eivät ehdi vessaan saakka ja siivoojalle soitetaan, että täällä olisi "pitsat". Aina sitä menee jännityksellä paikalle katsomaan, onko pikkuruinen slice vai oikein perhekoko. Haiseeko oikein perinteinen oksennus vai kävisikö tuuri ja olisi vähemmän hajonnutta tavaraa. Onko liki sappinestettä vai ihan juuri syötyä ja vielä ruokamuodossa. Oli miten oli, ei se mitään mukavaa puuhaa ole. Minulle se on kuitenkin onneksi suht helppoa, pokka pysyy ja pystyn samalla vaikka lohduttelemaan huonovointista raukkaa, jos hän vielä "rikospaikalla" on. Hänen olonsa kun tuskin toisten kauhistelusta ja yököttelystä ainakaan paranee. Varsinaisten pitsojen lisäksi työtä teettää myös ja varsinkin ennaltaehkäisy. Kloorit ovat ahkerassa käytössä ja niillä yritän vedellä kahvoja ja muita kriittisiä kosketuspintoja useamman kerran päivässä. No, nykyään niitä kaikkia ei montaa kertaa yksinkertaisesti ehdi, mutta ohi kulkiessa aina jotain ja normaalin siivouksen yhteydessä kaikki edes kerran päivässä desinfioivalla aineella.

Mutta arvatkaas mitä? Narrasin, kun laitoin etten muista koska olisin itse vatsataudissa ollut. Tai no se on totta viimeistä edellisen kerran kohdalla. Viimeinen oli toissapäivänä. Ja e-rit-täin tuoreessa muistissa. Hyi hitto. Tuli sitten joka tuutista ja kunnolla. Tietysti olin edellisenä päivänä vielä henkseleitä paukutellen maininnut, miten minä en tuollaisia tauteja huoli, että ottakaa te vaan, kiitos. Sen siitä sitten sai. Iltapäivällä oli jo hieman hutera olo ja ajattelin, että näinköhän on flunssa tai joku tulossa. Illalla väänsi vatsaa ja koko alavartalo särki. Yöllä se riemu sitten repesi. Ei tarvinnut pahemmin nukkua, kun sai juosta vessassa, joka kerta arpoen, että kannattaako lähteäkään takaisin sänkyyn. Itsekään ei aina ehtinyt ihan täydellisesti maaliin ja kylppärissä oli roisketta jos jonkinlaista vähän kohteen ulkopuolellakin. Hiuksia on juuri sopivasti, että nekin sai sotkettua. Mutta siinä vaiheessa ei jaksanut välittää kuin sen verran, että nappasi pyyhkeen kaapista tyynyä suojaamaan. Kun herätyskello sitten kilkutteli, olo oli kertakaikkisen järkyttävä.

Tässä vaiheessa tulikin tenkkapoo. Siitä kun on niin kauan, kun viimeksi olin sairaana ollut, niin en yhtään muistanut miten siinä tapauksessa piti toimia. Ei kai pomolle voi siihen aikaan aamuyöstä soitella? Johonkin toimistolleko, kenelle, apua...? Kohteissakaan ei ole mitään työkavereita joille ilmoitella. Yritin siinä pesuvati sylissä pöntöllä yökkiessäni pinnistellä mieleeni, että oliko kohteessa jotain ohjeita. Ja jos oli, niin mikä ihme oli saanut minut jättämään ne sinne. Olisin monistanut ne kotiin, ottanut niistä kännykällä kuvan tai edes jonkun numeron talteen. Tyhmä! Yritin vessasta taas hetkeksi päästyäni jopa googletella toimintaohjeita. Mutta ei, en löytänyt firman nettisivuiltakaan mitään virallista aamuyön sairausilmoituspäivystäjää. En siis lopulta keksinyt muuta kuin soittaa seitsemän jälkeen pomolle.

Odotin hetken, että seuraava hyökyaalto iski ja meni ohi, jonka jälkeen äkkiä soittamaan ennen seuraavaa. Täytyy myöntää, että sen puhelun sisältöön en ollut osannut varautua. Pomo siis sanoi hyvin ymmärtäväisenä, että no voi että, nytkö se sitten tarttui sinuunkin. Ja lisäsi: "No koitetaan pärjäillä ja soita sitten, kun olet sairauslomatodistuksen hakenut." "Juu kiitos... ööö... täh? Siis mistäs minä sen todistuksen soitan?" "No meidän työterveyshän on ****ssa, varaat sinne ajan nyt heti kahdeksalta ja käyt hakemassa todistuksen." Tässä kohtaa oli jo oksennushissi taas nousemassa ja vastasin melko hätääntyneenä, että nyt ei ole todellista. Että en muuten todellakaan lähde yhtään mihinkään, kun jo sänkyyn meno on arpomisen paikka! Se on kuulemma käytäntö, ihan normaalia ja joka paikassa. Ja se vaaditaan, että palkan saa ja muussa tapauksessa poissaolo on luvaton. Nyt jo itkukin kurkussa polttaen sopersin, että sitten jään ilman palkkaa, ei voi mitään. Puhelun ja uuden wc-keikan jälkeen soitin kuitenkin sinne työterveyteen ja kysyin onko oikeasti pakko tulla paikalle tässä kunnossa. On kuulemma, puhelimitse ei todistuksia anneta. Nyt jo kunnolla nyyhkyttäen tokaisin kiitos hein. Seuraavana päivänä eli eilen olo oli todella heikko, mutta suihkukaivoefekti oli laantunut, joten sain tukan, kylppärin ja lakanat pestyä. Sen jälkeen kävin siellä työterveydessä ja sain todistuksen siksi päiväksi. En tietenkään takautuvasti edellisestä ja nyt sitten odotellaan, mitä sanktioita tuosta ensimmäisestä tulee.

Täytyy myöntää, että kismittää. Olen kysellyt onko muilla näin ja tosiaan, on siellä työterveydessä jokunen sissi oksennuspussin kanssa piipahtanut, rempsein otti oikein sangon. Ehkä itsekin seuraavalla kerralla kerään itseni ja teen sen, tukka oksennuksessa ja yökkäri päällä. Ehkä kuitenkin haluaisin sitä varten jonkun kyyditsemään, bussilla voi olla ikävämpi mennä. Vaikka toisaalta, onko se jonkun toisen autonkaan saastuttamisen väärti, enpä tiedä. Muilla aloilla tuntuu systeemi olevankin vieraampi, ainakin omassa tuttavapiirissä. Yksi jopa vastasi, että juu homma kiristyy koko ajan, heidänkin on nyt vuoden alusta pitänyt ilmoittaa sairauspoissaolot esimiehelleen. Siis ilmoittaa puhelimella. Kamalaa.

3 kommenttia:

  1. Hyi oksotauti yäk.. itellä aina pistää yökkäyttään kun ylläreitä löytyy omista kohteista.. :O
    Oon miettinyt itekin, että oon tosi harvoin sairas (viime kuumeesta yli vuosi), että olisko pesuaineitten kans läträilyllä jotain vaikutusta asiaan.. :)

    Sairaslomalappuja täälläkin piti käydä kerjäämässä pää kainalossa, maailman typerintä touhua. Ja se, kun siihen menee koko päivä kun käyt lääkärissä ja sitten roudaat niitä lappuja työnantajalle ja tartutat puoli kaupunkia siinä samalla.. :/
    Ihmekään, kun monet menee sitten sairaana töihin (varsinkin jos on osa-aikatöissä, helpommalla pääsee ku käy vaan tekeen sen pari tuntia, paitsi jos nyt on se oksotauti tmv..)

    niin joo, ja eikö siivoojilla ole karenssipäivä se ensimmäinen saikkupäivä??

    -m (sieltä siivouspalstalta :) )

    VastaaPoista
  2. Moikka m! :)

    Ah, karenssi! Tosiaan! Pitäisi kai soitella pomolle tosta, mutta ärsyttää niin, etten jaksa vaivautua. Hmph. Ja ehkä pitäisi myös olla useammin kipeänä, niin pysyisi systeemit ja karenssiasiatkin mielessä.

    Joo totta, itekin sitä mieluummin vetää Buranaa jos vain suinkin pystyy töissä olemaan. Ja se kai se sairausloman hakemisen mahdollisimman hankalaksi tekemisen tarkoitus onkin. Vaikka tutkimuksetkin osoittavat, ettei se suinkaan vähennä poissaoloja: http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2012/10/02/he-ottavat-eniten-lyhyita-saikkuja-toista/201238955/139

    VastaaPoista