Siivoojana näkee monenlaista suhtautumista. Aika moni sanoo arvostavansa ja varmasti myös tarkoittaa sitä. Onhan siivoojan työ ihan oikeasti arvokasta ja sen puutteen huomaa todella nopeasti. Siivoojan tarpeellisuudesta ollaan varmasti aikalailla yhtä mieltä, ja siivouksesta harvassa paikassa oltaisiin valmiita luopumaan tai edes tinkimään, jos se päätös olisi täysin oman mielipiteen varassa.
Mutta rehellisyyden nimissä, onhan se siivooja ihmisenä monen mielestä vähän tyhmä. Minkä voi toki aina tilipäivänä allekirjoittaa itsekin... No useat työnantajat todistavat tätä oletustaan jatkuvasti yrittäessään huijata etujen ja palkkojen suhteen. Puhumattakaan selityksistä, joiden mukaan muutokset tehdään aina nimenomaan työntekijöiden parasta ajatellen! Ikään kuin se viivan alle jäävä numero olisi ihan vain muutosta sattumalta tukeva sivuseikka, niinpä niin.
Kohteissa kohtelu on ollut varsin kirjavaa. Tietysti jos olisi loukkaantujatyyppiä, olisi sen paikka silloin tällöin osunut kohdalle. Itse kuitenkin olen vain huvittunut joka kerta, kun esimerkiksi joku kurkkaa huoneeseen ja toteaa: "Jaa, ei täällä ollutkaan ketään." Tai kun joku automaattisesti epäilee minun irrotelleen johtoja tai polttaneen mopatessani sulakkeen. Se taas on jo eri asia, kun syytellään suoranaisesta rikoksesta, kuten silloin kun minun epäiltiin ottaneen asiakkaan kahvikassasta rahaa tai varastaneen erään työntekijän pöydältä jonkinlaisen laskimen. Melkoinen soppa saatiin aikaan, kunnes laskin löytyi roskiksesta, johon oli pöydän reunalta pudonnut. Ja minä muuten en sitä sinne pudottanut, vaikka luultavasti... niin, kyllä te tiedätte, ketä siellä todennäköisesti osoiteltiin. Kahvikassaepisodi ei koskaan selvinnyt, enkä tiedä kuka menetyksen korvasi. Tuskin kukaan, koska syyllinen ei jäänyt kiinni.
Jos nyt pitäisi jonkinlaisia karkeita yleistyksiä tehdä, niin mitä korkeammin koulutetut/korkeammassa asemassa olevat ihmiset, sitä todennäköisemmin kohtelevat siivoojaakin hyvin. Ottavat huomioon ja pitävät samanarvoisena ihmisenä. Poikkeukset, monetkin, vahvistavat tietysti tämän säännön. Luultavasti se ei sinällään ole riippuvainen ihmisen koulutustasosta vaan itsetunnosta. Faktahan on, että kun on sinut itsensä kanssa, ei ole tarvetta arvottaa muitakaan. Eikä tietoisesti olla arvottamatta, vaan sen tarpeettomuus tulee sisältä, automaattisesti.
Pahimpia siis yleensä ovat ne, jotka ovat mielestään vain vähän siivoojaa ylempänä. Eli toiset tavalliset duunarit. Hoitajat, myyjät, tarjoilijat, avustajat, assistentit... Ja näistä naiset ovat yleensä, eivät aina, pahempia kuin miehet. He ovat niitä, joiden mielestä "siivooja on sitä varten". Asenne näkyy siis paitsi siisteystasossa, myös kohtelussa. Siinä, että puhutaan kuin lapselle, selkeästi ja hiiitaaasti, väännetään rautalangasta. Otetaan siivoojan jokainen sana, kuin se olisi juuri puhumaan oppineen lapsen itsensä ylitys. "Siis voi että kun iiiihanaa, kun sulla on tuollainen ehdotus, mutta ei tehdä sitä nyt." Käyttäydytään teennäisen ystävällisesti, sillä tavalla hiukan vinosti hymyillen. Jokainen siivooja varmasti tietää sen ilmeen, sen "novooooi, kun täällä onkin näköjään siivoojaleikki kesken", tiedättehän!? :D
Jossain aiemmassa postauksessa mainitsinkin, että suuri osa siivoojista rahoittaa opintojaan. Kannattaisi siis ehkä kuitenkin suhtautua mieluummin ihan niin, että siinä mopin varressa saattaa olla vaikka tuleva yhteistyökumppani tai hurjimpien sattumien summana jopa esimies. Tai sitten hän on kerran siivooja, aina siivooja. Mutta ei vain siivooja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti