Oikoreitit onneen

Tuli tuolla kollegan blogissa mainittua, että sitä on oppinut huijaamaan. No ei se varmaan mikään salaisuus ole, että näissä hommissa täytyy joskus vähän kaunistella sitä todellista työtään. Kaikki tietävät, että vessan saa näyttämään siistiltä kun ottaa roskat, poistaa tahrat ja kiillottaa hanat ja kahvat. Monessa koululuokassa pitkälle pääsee jo sillä, kun järjestää pulpetit kauniisti, pesee taulun ja nappaa roskat. Isokin aula muuttuu monta kertaa siistimmäksi, kun siitä imuroi sisäänkäynnin edessä olevan maton ja pyyhkii tahrat ovilasista. Saati tauko-, toimisto- tai neuvottelutilat! Kalusteet vain kivasti ojennukseen ja kahvitahrat (ne rinkulat pöydissä, aaaargh!) sekä roskat pois. Ja tadaa, siistiä tulee. Puhdasta tietysti ei, joten ei toimi kauaa. Mutta joskus... joskus pieni fuskaaminen ei haittaa, tuskin edes asiakasta, kun ei tavaksi tule. Eikä nekään tyhmiä ole, kyllä ne tietää. Kai? ;)

Pakko kuitenkin jakaa yksi kokemus, kun tulin sitten fuskanneeksi vähän turhankin rankasti. Uskallan kertoa, koska tästä on kauan, en ollut silloin saman firman palveluksessa ja no... rikos on toivottavasti vanhentunut. Niin ja olin silloin nuori! Sekin selittää. Eli minulla oli siivottavana iiiso toimistorakennus. Siivous meni jotenkin kerroksittain, että eri päivinä siivottiin eri kerrokset aina eri tavalla tjsp. Kerroksia oli muistaakseni viisi, siivoojia vain yksi. Mitoitukset olivat silloin ihan toista, joten sen ehti kyllä tekemään, se rytmi oli tosiaan jotenkin niin suunniteltu. Mutta alakerrassa oli tosi mukava... no siellä oli tosi kiva nuori vartijapoika. Tiedättehän te, kun vain jutustelu maittaa enemmän? Yleensä tein hommat hyvin ja jutustelin pojan kanssa tauolla. Meillä kun oli yhteinen taukotila. (Meinasin laittaa tähän terveiset, mutta en muista nimeä, harmi.) Yhtenä päivänä juttu sitten luistikin niin, että jäin hänen kanssaan juttelemaan sinne aulaan tuntikausiksi. En ollut edes käynyt missään muussa kerroksessa siinä vaiheessa, kun pomo loppupäivästä tuli paikalle! Pomo kysyi mitä vielä oli siivoamatta ja sanoin hädissäni yhdet vessat ja taukotilan, joissa oletin olevan sotkua. Sitten hän lähti kierrokselle yläkerroksiin. Sellainen kylmä möykky vatsanpohjassa yritin hädissäni sutia jotain, mietin millainen saarna sieltä nyt tulee ja mitä ihmettä siihen sanon. Ei minulla ole mitään selitystä. Tärisin ja odotin tuomiota aivan kauhuissani, kunnes pomo tuli takaisin... Ja sanoi: "Hienoa, minäpä tästä lähden jatkamaan matkaa." Ei muuta. Tarinan opetus? No siellä riitti hirveällä tuurilla ne edellisten päivien siivoukset. Ansaittu saarna jäi saamatta, mutta opin kuitenkin tekemään työni komeista vartijapojista huolimatta. Se tunne nimittäin oli ihan hirveä! Melkein jo juoksin itkien kotiin sillä aikaa kun odotin pomoa sieltä yläkerrasta. Huh. Joskus voi käydä tuuri, mutta nykyään tuo tuskin olisi enää mahdollista missään, kiitos mitoitusten. Niin ja se vartijapoika... numerot vaihdettiin, mutta kumpikaan ei koskaan ottanut yhteyttä. :D

No jos fuskailusta vielä, niin hotelleissahan siitä on tehty ihan oma taiteenlajinsa. Itse en ole niissä siivoojana ollut, mutta jutut ovat todella hurjia. Niin hurjia, että silloin harvoin kun hotelliyöstä pääsee nauttimaan, niin melkein siivoan hiukan itse ennen kuin asetun taloksi. Ja melkein lähtiessäkin, ihan sympatiasta kerrossiivoojia kohtaan. PAM-lehden artikkeli aiheeseen liittyen