... not. Kevät on kamala. Märkä hiekka ja sepeli on kamalaa. Kuralammikot ovat syvältä. Se, kun ihmisillä on vielä syväuraiset kengät, mutta maa on märkä ja pehmeä. Se, kun se ****n aurinko paistaa kaikille pinnoille! Kun jokainen smalltalk alkaa: "Voi miten ihana keli, lämpö ja paiste!" Pure siinä sitten hammasta, yritä vääntää hymyä, joka ei todellakaan ylety silmiin asti ja vastaa: "Juu, ihanan piristävää."
Hiekkaa tulvii tällä hetkellä sisään uskomattomat määrät. Otin joskus kuvan hiekkakasasta, jonka moppasin yhdestä pienestä tilasta. Sitä oli yli rikkalapiollinen. Olisin liittänyt sen tähän, mutta en löytänyt, höh. Erityisen kamalaa tavaraa on turvahiekka, jota käytetään lasten leikkipaikoilla. Sitä on monen koulun ja päiväkodin pihalla ja sitä kulkeutuu sisään paljon. Myös vielä kulkuväyliltä siivoamattomat hiekoitussepelit kulkevat varsin sujuvasti sisälle ihmisten talvikengissä. Sen lisäksi, että hiekan sisätiloista lapioimisessa on työtä, se myös kuluttaa ennätysvauhtia vahat lattioista. Mikä tietysti vaikeuttaa tilojen puhdistamista ja puhtaana pitämistä entisestään. Tässä vaiheessa todella toivoisi, että jokainen muistaisi edes pyyhkiä kenkänsä huolellisesti, mieluiten oikein harjaamalla.
Sitten se petollinen julmuri, matalalta paistava kevätaurinko. Se, joka paljastaa jokaisen pölyhiukkasen myös pystypinnoilta. Se, joka saa melkein itkemään, kun katsoo ympärilleen tilassa, jonka siisteydestä on itse vastuussa. Ja jossa on luullut tehneensä ihan kohtuullisen hyvää työtä. Se osoittaa suorastaan ilkkuen jokaisen hiekanmurun lattialla ja sormenjäljen ovilasissa. Avataanhan ne ovet kahvasta, jooko?
Kyllä minä silti keväästä tykkään, varsinkin vapaa-ajalla. Auringonvalo kuitenkin lisää tarmoa ja energiaa ja on ihanaa, kun luonto taas herää eloon. Kesä on tulossa, se on tärkeintä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti