perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kyttääjät

Joillekin asiakkaille on laatu niin sydämen asia, että jaksavat ihailtavan tarkasti tarkkailla, että saavat varmasti esimerkillistä siivouspalvelua. Luulevatkohan he oikeasti, ettei niitä nurkkiin ja ovien taakse "pudonneita" klemmareita huomata? Siinä on siivooja aina pienen dilemman edessä. Siivotako pois, vai siirtääkö takaisin niille sijoilleen. Joskus olen kerännyt ne asiakkaan pöydälle. Joskus tällaisessa paikassa on jossain vaiheessa sanottu, että kiva kun täällä nyt siivotaan joka päivä hyvin... kyllä sen vain huomaa. Silti en ole sanonut, että niin klemmareista, hölmö. Koska mistään muusta sitä ei siistissä toimistossa tasan varmasti huomaisi. Oleellinen asia ei kaikille suinkaan ole se, että toimisto on siisti ja siellä on hyvä tehdä omat työnsä, vaan se, että siivooja nyt vain siivoaa joka päivä ne pirun klemmaritkin pois. Voin vain kuvitella sitä voitonriemua, kun ne sitten ovatkin siellä jo TOISTA päivää. "Ei ole mopannut, kiinni jäi, HAH!" Joskus ne siis vain haluaa jättää sinne siivouksen jälkeenkin. Jos ne kerran on päivänselvästi tarkoituksella sinne laitettu, niin eikö niiden silloin kuulu siellä olla, eivät ne roskia ole, eiväthän?

Toiset eivät tarvitse klemmareita tai pieniä roskia testeihinsä, vaan tarkkailevat muuten vain todella innokkaasti. Pöly kalusteiden alla/takana huomataan aivan varmasti. Samoin tahrat vaikka ovenpielessä tai wc-pöntön ulkopuolella. Auta armias, jos roskakoria ei ole pussin vaihdon lisäksi myös puhdistettu kunnolla, tai pesualtaaseen on jäänyt tahra tai vaikka ripsi. Sormenjäljet pöydässä kertovat heti, että nyt on siivooja laiminlyönyt tehtävänsä (vaikka pöydät sinällään olisikin tarkoitus pyyhkiä kerran viikossa). Joskus näille tekisi mieli kääriä lahjaksi ihan ikioma mikrokuitupyyhe, nättiin sellofaaniin ja silkkirusetti päälle.

Vähän samaa kastia ovat nämä, jotka huomaavat puutteen, mutta eivät a) tee sille itse mitään b) kerro siitä, vaan keräävät harmitustaan päiväkausia, kunnes saavat tölväistyä sen kunnolla päin näköä. Parhaassa tapauksessa suoraan siivoojan esimiehelle. Muistan esimerkiksi tapauksen, kun toimiston patterin alla oli kärpänen. Asiakas ilmoitti siitä esimiehelleni viikon sitä katseltuaan. Onneksi esimiehenikin oli ihan järkevä ihminen ja mainitsi asiasta melkoisen huvittuneena. Toinen asia, johon törmää silloin tällöin on loppuneet saippuat. Alueellani on tälläkin hetkellä saippuatelineitä, josta loppumista ei näy päälle eikä sitä pysty kokeilemaan nostamalla. Ainut vaihtoehto on painaa ja kokeilla tuleeko vielä. Tämä taas on minusta ihan turhaa tuhlausta. Niinpä olen paikoissa, joissa kuitenkin pyörin koko ajan lähellä ja kaikki minut näkevät useamman kerran päivässä, luottanut siihen, että joku mainitsee asiasta kun saippua loppuu ja voin reagoida asiaan. Kyseisissä kohdissa on myös useampia saippuoita, joten hiukan pelivaraakin on siinä vaiheessa kun yksi loppuu. Kuitenkin nyt on useampaan otteeseen käynyt niin, että kukaan ei ole sanonut mitään, kunnes jossain vaiheessa ärähdetään kuorossa, että saippuaa ei ole muuten ollut aikoihin. Jahas. Niinpä nyt sitten yritän oikein asiakseni käyttää kyseisiä saippuoita jossain vaiheessa päivää, ettei tarvitsisi muuten vain painella.

Ai niin, joillakin rutisijoilla on hassu tapa aloittaa asiansa: "Siis en todellakaan halua valittaa, mutta..." Öh, miksi sitten seuraavassa lauseessa teet sen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti