lauantai 1. maaliskuuta 2014

Siivooja on sitä varten.

Ah, tuo niin tuttu lause jo teiniajoilta. Hups, putosi. Oho, läikkyi. Pthyi, hih, mihinkäs se purkka lensi... no mutta ei se mitään, siivooja on sitä varten. Mutta tiedättekö mitä? Ei ole. Ei ainakaan omasta mielestään. Tai minä en ainakaan kovin innoissani ole siivoamassa aikuisten ihmisten ei todellakaan mitenkään huomaamattaan aiheuttamia sotkuja.

Teen ylläpitosiivousta. Tyhjennän roskakoreja, pyyhin pölyjä ja pieniä tahroja, putsaan lattioita. Normaaleihin käytöstapoihin sen sijaan pitäisi kuulua itse läikytettyjen kahvien tai tiputettujen ruokien putsaaminen. Samaan kategoriaan kuuluvat myös wc-pytyn jarrutusjäljet. Jos niitä haluaa välttää, näppärä keino on laittaa pari palaa paperia alle ennen asiointia. Sikamainen keino taas on jättää ulostetahransa paitsi seuraavien kävijöiden katseltaviksi, myös siivoojan hinkattaviksi. Varmaan kaikille käy joskus niin, että roska ei osu roskikseen. Fiksu nostaa sen itse, törppö jättää siivoojan noukittavaksi. Ei, hänellä ei ole mukanaan mitään ihmelaitteita, joilla poistaa kuivuneet tahrat ja nostella roskat, purkat ja nuuskat pinnoilta. Hän joutuu tekemään sen ihan kuten kuka tahansa. Ja kuivuneen kiisselin poistaminen on huomattavasti hankalampaa kuin sen pyyhkiminen tuoreeltaan paperilla. Ne eivät lähde lattiasta välttämättä edes yhdistelmäkoneella, vaan ainut vaihtoehto on kyykistellen raaputella ne pois. Tämä kaikki on minun näkökulmastani täysin ylimääräistä työtä, eikä itselleni tulisi mieleenkään jättää omia vastaavia jälkiäni muiden siivottavaksi, varsinkaan jos käsipaperia on lähistöllä tarjolla, kuten minun siivouskohteissani useimmiten on ollut. Viimeksi eilen kieltämättä herkuttelin ajatuksella jättää paperit laittamatta esille, kun niitä ei kuitenkaan käytetä jälkien putsaamiseen ja vielä käytön jälkeen heitetään roskiksen viereen lattialle. Tai wc-pönttöön, tai hihhih, pisuaariin.

Se on sitä, mikä kertoo myös arvostuksesta. "Minähän en mitään siivoa. Sitä varten on siivooja."

3 kommenttia:

  1. Kuullostaa niin tutulta..
    Omassa kohteessani on eräs mies, joka poikkeuksetta valuttaa syömänsä appelsiinin mehut lattialle. Tekeeköhän se kotonakin niin? Tai miehet kusevat pitkin ja poikin pönttöä. Saakohan ne kotona tehdä niin? Samaten lattialle pudonneet kynät. En voi kuin ihmetellä, jos on niin huonossa kunnossa, että ei sitä pysty itse nostamaan! Luulisi, että ei sitten voisi käydä töissä ollenkaan!

    VastaaPoista
  2. Tuo on kyllä tottua että wct on kauheella siivolla, ja etenkin naiset jättävät vessan pytytyn vetämättä, ja paperit viskotettu mihin sattuu. Toinen on nestesaippualla leikkiminen..sitä ammutaan ja painetaan kauheat määrät ja jätetään rumasti altaan reunalle kuivumaan, ja monet nestesaipppuat todella hitaasti huuhtoutuvat viemäristä alas.

    Ripuli tauti aikaan on hyvin yleistä että wc on paskottu seiniä myöten. 3x jouduin erään julkisen tilan wcn pesemään että paskan hajun sai jotenkin pois, ja seinät ja lattian pesemään 4x.

    VastaaPoista
  3. Ah, nimenomaan! Usein tulee miettineeksi, että miltähän noiden sikailijoiden kotona näyttää? Vai onko tilanne eri, jos siellä ei olekaan siivoojaa sitä varten? Paitsi nykyään yhä useammilla käy sellainen myös kotona. Itse en ole koskaan kotisiivousta tehnyt, mutta siellä vasta onkin varmaan niitä, joiden mielestä siivooja on enemmänkin palvelija... perässä juokseva piika. Hmph.

    Ja tuo saippua! Siitä ajattelin joku päivä töissä, että pitää mainita blogissa. Se on ihan varmasti yksi inhottavimmista aineista siivota. Lattialle saippualätäkkö tulee joskus törkeästi jätettyä vain kuivumaan, että sen saa sitten seuraavana päivänä purkkalastalla suunnilleen kokonaisena pois. Sen liuottaminen ja harjailu ja hinkuttelu kun on är-syt-tä-vää ja aikaavievää. Vielä kun vaahto jää lattialle kellumaan. Ilman lattiakaivoa homma olisi nykymitoitusten kanssa jotakuinkin mahdoton. Joissakin kohteissa on todella suuri kiusaus jättää saippuat kokonaan täydentämättä, kun niiden asiallinen käyttö tuntuu olevan ylivoimaista. Murrrr.

    VastaaPoista